Vuoden parhaat & huonoimmat

Nyt on enää yksi päivä jäljellä, eikä lähtö ole vieläkään iskenyt. Viimeinen viikko on mennyt todella nopeasti kokeiden parissa. Paikallinen AV on niin osaamaton, että joudun hoitamaan hänen työnsä ja olen nyt säätänyt meille boarding passit.

Tiedän, että kaikki kotona malttamattomina odottavat pääsevänsä kysymään Ne Kaksi Kysymystä, joten pilaan ilonne ja vastaan etukäteen, koska vaihtarilta ei saisi kysellä vaikeita.
NKK: 1. Mikä oli vuodessa parasta? 2. Mikä oli vuodessa huonointa?

1. 

Ne, jotka eivät ole olleet vaihdossa, eivät ehkä koskaan ymmärrä vastausta: ei mikään.
Vuodessa ei ole mitään yhtä tiettyä kohtaa, joka olisi loistanut täydellisyydessään. Sen sijaan hyvä kokemus muodostui pienistä paloista, jotka kertyivät isommaksi. Yksi ledilamppu ei valaise, mutta kun niitä on kymmeniä, alkaa jo nähdäkin jotain.
Tämähän ei tietenkään kelpaa vastaukseksi, koska sitä on ehkä vaikea käsittää, joten listataanpa niitä erityishetkiä, joista olen eniten pitänyt.

Jouluinen Galwayn retki

• Olin kärsinyt pienessä kylässä niin kauan, että isompi kaupunki tuntui taas erikoiselta ja upealta. Ongelmat silloisten hostien kanssa olivat värjänneet arjen varsin harmaaksi, joten pakomatka oli oikein tervetullut.

Heijastuspäivä

• Pääsin tutustumaan paremmin paikallisiin kavereihin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Päivä oli rento, mutta silti pääsi viettämään aikaa niiden kanssa, joita ei koulun ulkopuolella näe.

Leffaillat vaihtariporukassa

•  Helsinki on niin suuri, että siellä samanlaista yht'äkkistä kokoontumista ei voi järjestää. Leffaliputkin ovat huomattavasti kalliimpia. Yleensä kokoonnuimme kauppakeskuksessa, kävimme Tescossa ostamassa evästä ja suuntasimme viereiseen elokuvateatteriin. Leffan jälkeen rikoimme sääntöjä ja istuimme kauppakeskuksen penkeillä syöden jäätelöä ja myöhemmin suuntasimme yhdessä kotiin.

 Paikallinen ystävä

• Paikallisia kavereita on enemmänkin, mutta yhden sielunsiskon olen täältä löytänyt, enkä häntä millään tahtoisi jättää. Yhteyttä tulee varmasti pidettyä, mutta silti pelkään, ettei se ole läheskään sama asia. Onneksi Irlantiin voi palata.

Koirat

• Se, että naapurustossa vilistää vapaana pieniä karvaturreja, on sanoinkuvaamattoman piristävää. Aina, kun väsyttää ja on kylmä ja nälkä ja vielä on liikaa päiviä paluuseen, tulee vastaan pieni hännän heiluttaja ja eihän siinä enää voi olla huonolla tuulella.

2.

Tämä kysymys puolestaan on tavattoman helppo, ja suurin ongelmani on varmasti helppo arvata. Muitakin riesoja on, mutta ne eivät ole läheskään yhtä merkittäviä.

Ensimmäinen host-äiti

• Hänen puhelinnumeronsa löytyy kännykästäni nimellä Vi**n Mul**u, jos joku sitä kaipaa. Pidän sen tallessa ihan siltä varalta, että joskus törmään palkkamurhaajaan. Eiköhän kännykän pysty jäljittämään.

 Ilmasto

• Kirotut sateet ja kirottu tuuli. Sitten sää tietenkin vaihtuu yllättäen, kun on aamulla varautunut yhteen. Kun aamulla on sateista ja kylmä, on iltapäivällä kirkasta ja liian kuuma.

Pikkukylän juntit

• Se, että joku voi olla epäkypsä ja puhtaasti tyhmä tajuamatta sitä, on jo vaikea käsittää, mutta miten niitä voi olla koko kylä täynnä? Pidän suomalaisten hyvää mainetta yllä käyttäytymällä tasavertaisen hyvin kaikkia kohtaan, mutta luojan kiitos näitä ihmisiä ei kohta enää tarvitse kestää. He eivät tiedäkään, kuinka sietämättömiä ovat.

Niin, no, oikeastaan toistuvia ongelmia ei muuta ollutkaan. Välillä potuttaa, kun bussien aikataulu näyttää taas mitä sattuu ja terveellistä ruokaa ei saa mistään, mutta ne eivät minulle henkilökohtaisesti ole mitään suuria huolia.