Hermoloma

Lauantaina kävimme muutaman muun vaihtarin kanssa Galwayssa, johon oli lähes kahden tunnin bussimatka. Kysyipä keneltä tahansa, kaikki sanovat aina Galwayn olevan Irlannin paras kaupunki. Vertailukohteita ei minulla vielä tarpeeksi ole, mutta on se mahtava kaupunki.

Tämä on irlantilaisittain aurinkoista.

Päivä täysin ilman host-perhettä teki hyvää. Pidimme hauskaa keskenämme ja olimme vastuussa itsestämme ilman, että joku kyttää. Sain jopa syödä sushia, joka meidän talossa on kielletty, koska host-äidin serkku ei voi sietää kalan hajua. Take away sushi oli mahtava keksintö, jota Suomessa en ole nähnyt; saat mukaasi kokonaisen sushirullan, joka on helpompi kuin sushipalojen kanssa temppuilu liikenteessä.
Lauantai oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Shoppaillessa täytyi jopa keventää vaatetusta, mikä on täällä harvinaista.


Galwayssa on n. 75 000 asukasta, eli se on huomattavasti Athlonea suurempi. Oli ihana päästä vilkkaaseen kaupunkiin, joka kuhisi ihmisiä. Pahimman turistikauden päätyttyä pitää varmaan mennä kiertämään kaupunkia; se oli täysin mahdotonta ihmistungoksessa.

Kävimme ihastelemassa joulutoria, joka oli hyvin samanlainen kuin vastaavat Helsingissä, tosin pienempi. Sieltä tulikin ostettua ruokaa niin paljon, että vaihtarikiloja tuli taas viisi lisää. Eipä haittaa, sillä kivaa oli.
Paikalliset hehkuttavat Galwayn hyviä kauppoja, mutta niitä ei tullut juurikaan kierrettyä. Pitänee tehdä toinen retki ihan niitä varten.

Kyllä tossa vielä on tyhjä kohta.

Onko joulu iso juttu Irlannissa? Jaa, en kyllä osaa yhtään sanoa. Kysytäänpä naapurin mielipidettä asiaan.

Ai juu, kyllä on. Vähän turhankin iso. Joulukrääsää alettiin myymään heti Halloweenin jälkeen, ja joulukuun ensimmäisenä päivänä oli naapurin talo täydessä juhlavarustuksessa. Meilläkin on jouluvaloja ja liikkuvia pukkeja. Liikkuvia, vilkkuvia, värikkäitä pukkeja. Ymmärrän sen, että valoja on ikkunassa, mutta miksi niitä pitää olla vilkkumassa olohuoneessakin? En malta odottaa, että näistä vilkkujaisista päästään eroon.

Mitta täynnä

Joululahjapaketit kotoa tulivat tänään perille. Kiitos vielä kovasti!

Kaikki pitivät kovasti karjalanpaistista ja etenkin perunarieskoista. 

Eilen host-äiti kuitenkin piti pitkän valitustuokion karjalanpaistin paistoajasta, koska uuni kuluttaa kuulemma niin kovin paljon sähköä. Hyvähän se on melkein viikko jälkikäteen todeta. Hän oli kyllä tietoinen ajasta; ilmoitin sen etukäteen. Host-äiti kehtasi jopa valittaa siitä, ettei karjalanpaisti ole samantapaista kuin irlantilainen paisti, vaikka molemmat kulkevat nimellä "stew". Irlanninpaistia kutsuisin enemmänkin keitoksi. Huomautin, että tämä on suomalainen resepti ja sen ei kuulukaan näyttää sopalta. Host-äiti suuttui ja sanoi tietävänsä miltä "stew" näyttää, koska on syönyt sitä Irlannissa ja Englannissa. Niin, tietenkin hän tuntee suomalaiset perinneruuat paremmin kuin minä. Aivan varmasti. Enpä enää ikinä yritä häntä ilahduttaa jakamalla kulttuuriani.

Tämän jälkeen host-äiti jatkoi saarnaa sähköstä ja siitä, että kulmia täytyy taloudessa leikata. Hän selkeästi vihjasi siihen, että olen vain taloudellinen rasite. Tämä riittää, kiitos. Seuraavan kerran, kun AV käy minua katsomassa, laitan alulle perheenvaihtoprosessin. En ota vastuulleni talousongelmia - en Irlannilta enkä perheeltä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään oli täälläkin koulusta vapaata, kun uudet oppilaat kävivät tutustumiskierroksella.
Meillä itsenäisyyspäivää juhlitaan pullien kanssa. Lauantaina valtaan taas keittiön ja teen host-perheelle karjalanpaistia.
Oli iloinen yllätys, että linnanjuhlia voi seurata netistä. Vielä jos lunta olisi, niin ei huomaisi olevansa ulkomailla.

Niistä tuli... rumia mutta hyviä.

Joko nyt on joulukuu?

Tänään oli hyvä päivä. Autoin aamulla Athlonen MS-järjestöä myymään kortteja ja tähtiä kauppakeskuksessa. Host-äiti on MS-järjestön rahastonhoitaja. Kun kerta olin keskustassa, jäin rahankeruun jälkeen hoitamaan asioita ja onnistuin löytämään oikeanvärisen meikkivoiteen. Irlannissahan meikkien väriskaala on useimmiten pinkki, ruskea tai oranssi.

Anyway, se ei ole oleellista.

Mustaa kultaa.

Keskustaan avattiin tällä viikolla uusi karkkikauppa, ja kävin siellä pyörähtämässä. Athlonessa on nyt kolme karkkikauppaa, joista kaksi on täysin hyödyttömiä. Tämä uusi on poikkeus. Miksi? No, ehkä tämä kuva SALMIAKKIPUSSISTA auttaa ymmärtämään sitä.

Valikoima on tietenkin salmiakkien osalta aika suppea, mutta eipä se haittaa. Siellä myydään myös niitä punamustia pääkalloja ja suomalaista lakua. Päädyin ostamaan kaikkein vahvinta salmiakkia. Saan näillä varmaan mahani kipeäksi, mutta en kadu.