Hermoloma

Lauantaina kävimme muutaman muun vaihtarin kanssa Galwayssa, johon oli lähes kahden tunnin bussimatka. Kysyipä keneltä tahansa, kaikki sanovat aina Galwayn olevan Irlannin paras kaupunki. Vertailukohteita ei minulla vielä tarpeeksi ole, mutta on se mahtava kaupunki.

Tämä on irlantilaisittain aurinkoista.

Päivä täysin ilman host-perhettä teki hyvää. Pidimme hauskaa keskenämme ja olimme vastuussa itsestämme ilman, että joku kyttää. Sain jopa syödä sushia, joka meidän talossa on kielletty, koska host-äidin serkku ei voi sietää kalan hajua. Take away sushi oli mahtava keksintö, jota Suomessa en ole nähnyt; saat mukaasi kokonaisen sushirullan, joka on helpompi kuin sushipalojen kanssa temppuilu liikenteessä.
Lauantai oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Shoppaillessa täytyi jopa keventää vaatetusta, mikä on täällä harvinaista.


Galwayssa on n. 75 000 asukasta, eli se on huomattavasti Athlonea suurempi. Oli ihana päästä vilkkaaseen kaupunkiin, joka kuhisi ihmisiä. Pahimman turistikauden päätyttyä pitää varmaan mennä kiertämään kaupunkia; se oli täysin mahdotonta ihmistungoksessa.

Kävimme ihastelemassa joulutoria, joka oli hyvin samanlainen kuin vastaavat Helsingissä, tosin pienempi. Sieltä tulikin ostettua ruokaa niin paljon, että vaihtarikiloja tuli taas viisi lisää. Eipä haittaa, sillä kivaa oli.
Paikalliset hehkuttavat Galwayn hyviä kauppoja, mutta niitä ei tullut juurikaan kierrettyä. Pitänee tehdä toinen retki ihan niitä varten.

Kyllä tossa vielä on tyhjä kohta.

Onko joulu iso juttu Irlannissa? Jaa, en kyllä osaa yhtään sanoa. Kysytäänpä naapurin mielipidettä asiaan.

Ai juu, kyllä on. Vähän turhankin iso. Joulukrääsää alettiin myymään heti Halloweenin jälkeen, ja joulukuun ensimmäisenä päivänä oli naapurin talo täydessä juhlavarustuksessa. Meilläkin on jouluvaloja ja liikkuvia pukkeja. Liikkuvia, vilkkuvia, värikkäitä pukkeja. Ymmärrän sen, että valoja on ikkunassa, mutta miksi niitä pitää olla vilkkumassa olohuoneessakin? En malta odottaa, että näistä vilkkujaisista päästään eroon.