The end?

Nyt olen Suomeen palautunut ja jokseenkin jo sopeutunutkin. Mitään paluukulttuurishokkia ei ole ainakaan vielä tullut. On tosin vaikea käsittää, että vuosi on nyt todella ohi, eikä tämä ole vain väliaikainen visiitti.

Ongelmia on ollut vain muutaman sanan ja sään kanssa. Irlannista lähdettiin yöllä, ja sinä päivänäkin oli lämpöä ollut vain 14°c, kun taas Suomessa oli 28°c. Nyt on onneksi viilentynyt siedettäväksi. Kielen kanssa ei muuten ole ongelmia ollut, mutta selitin äidille iloisesti "oranssimehusta" ja kavereilta kyselin, että "mikä aika on?"

Jos joskus Irlantiin palaan, herätän tämän blogin henkiin. Nyt se saa jäädä yksin siltä varalta, että joku tuleva vaihtari sen löytää ja valaistuu.

Vuoden parhaat & huonoimmat

Nyt on enää yksi päivä jäljellä, eikä lähtö ole vieläkään iskenyt. Viimeinen viikko on mennyt todella nopeasti kokeiden parissa. Paikallinen AV on niin osaamaton, että joudun hoitamaan hänen työnsä ja olen nyt säätänyt meille boarding passit.

Tiedän, että kaikki kotona malttamattomina odottavat pääsevänsä kysymään Ne Kaksi Kysymystä, joten pilaan ilonne ja vastaan etukäteen, koska vaihtarilta ei saisi kysellä vaikeita.
NKK: 1. Mikä oli vuodessa parasta? 2. Mikä oli vuodessa huonointa?

1. 

Ne, jotka eivät ole olleet vaihdossa, eivät ehkä koskaan ymmärrä vastausta: ei mikään.
Vuodessa ei ole mitään yhtä tiettyä kohtaa, joka olisi loistanut täydellisyydessään. Sen sijaan hyvä kokemus muodostui pienistä paloista, jotka kertyivät isommaksi. Yksi ledilamppu ei valaise, mutta kun niitä on kymmeniä, alkaa jo nähdäkin jotain.
Tämähän ei tietenkään kelpaa vastaukseksi, koska sitä on ehkä vaikea käsittää, joten listataanpa niitä erityishetkiä, joista olen eniten pitänyt.

Jouluinen Galwayn retki

• Olin kärsinyt pienessä kylässä niin kauan, että isompi kaupunki tuntui taas erikoiselta ja upealta. Ongelmat silloisten hostien kanssa olivat värjänneet arjen varsin harmaaksi, joten pakomatka oli oikein tervetullut.

Heijastuspäivä

• Pääsin tutustumaan paremmin paikallisiin kavereihin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Päivä oli rento, mutta silti pääsi viettämään aikaa niiden kanssa, joita ei koulun ulkopuolella näe.

Leffaillat vaihtariporukassa

•  Helsinki on niin suuri, että siellä samanlaista yht'äkkistä kokoontumista ei voi järjestää. Leffaliputkin ovat huomattavasti kalliimpia. Yleensä kokoonnuimme kauppakeskuksessa, kävimme Tescossa ostamassa evästä ja suuntasimme viereiseen elokuvateatteriin. Leffan jälkeen rikoimme sääntöjä ja istuimme kauppakeskuksen penkeillä syöden jäätelöä ja myöhemmin suuntasimme yhdessä kotiin.

 Paikallinen ystävä

• Paikallisia kavereita on enemmänkin, mutta yhden sielunsiskon olen täältä löytänyt, enkä häntä millään tahtoisi jättää. Yhteyttä tulee varmasti pidettyä, mutta silti pelkään, ettei se ole läheskään sama asia. Onneksi Irlantiin voi palata.

Koirat

• Se, että naapurustossa vilistää vapaana pieniä karvaturreja, on sanoinkuvaamattoman piristävää. Aina, kun väsyttää ja on kylmä ja nälkä ja vielä on liikaa päiviä paluuseen, tulee vastaan pieni hännän heiluttaja ja eihän siinä enää voi olla huonolla tuulella.

2.

Tämä kysymys puolestaan on tavattoman helppo, ja suurin ongelmani on varmasti helppo arvata. Muitakin riesoja on, mutta ne eivät ole läheskään yhtä merkittäviä.

Ensimmäinen host-äiti

• Hänen puhelinnumeronsa löytyy kännykästäni nimellä Vi**n Mul**u, jos joku sitä kaipaa. Pidän sen tallessa ihan siltä varalta, että joskus törmään palkkamurhaajaan. Eiköhän kännykän pysty jäljittämään.

 Ilmasto

• Kirotut sateet ja kirottu tuuli. Sitten sää tietenkin vaihtuu yllättäen, kun on aamulla varautunut yhteen. Kun aamulla on sateista ja kylmä, on iltapäivällä kirkasta ja liian kuuma.

Pikkukylän juntit

• Se, että joku voi olla epäkypsä ja puhtaasti tyhmä tajuamatta sitä, on jo vaikea käsittää, mutta miten niitä voi olla koko kylä täynnä? Pidän suomalaisten hyvää mainetta yllä käyttäytymällä tasavertaisen hyvin kaikkia kohtaan, mutta luojan kiitos näitä ihmisiä ei kohta enää tarvitse kestää. He eivät tiedäkään, kuinka sietämättömiä ovat.

Niin, no, oikeastaan toistuvia ongelmia ei muuta ollutkaan. Välillä potuttaa, kun bussien aikataulu näyttää taas mitä sattuu ja terveellistä ruokaa ei saa mistään, mutta ne eivät minulle henkilökohtaisesti ole mitään suuria huolia. 

Terveysriskit

Siltä varalta, että joku tuleva vaihtari joskus eksyy blogiani lukemaan, kerron oman kokemukseni terveyden heikkenemisestä vuoden aikana.

Kaikki vaihtarit lihovat. Se, miten paljon lihoo, riippuu omista valinnoista ja tottumuksista. Itse en ole lihonut yhtä paljon kuin muut, mutten silti ole pysynyt ihan samoissa mitoissa. Kai se pitää johonkin suuntaan venyä, kun kasvaa ihmisenä.

Täällä pikkukylässä ei terveyspalveluita ole läheskään tarpeeksi; mm. toimiva hammaslääkäri puuttuu. Irlannissa ei ole julkista terveydenhuoltoa, joten lääkärissä käynti tulisi kalliiksi. Mitään akuuttia ongelmaa kun ei ole ollut, ei kukaan ole joutunut raahautumaan paikattavaksi.
Hammaslääkäriin kaikilla vaihtareilla tuntuu olevan kova halu päästä. Paikallisista suurin osa ei pese hampaitaan, joten heiltä on turha pyytää apua näissä asioissa. Eipähän ainakaan tarvitse hävetä omia vinoja hampaita.

Stressiä vaihtovuodesta tulee enemmän kuin osasin odottaa. Tai ehkä ongelma on siinä, etten osaa hallita sitä. Stressi aiheuttaa myös lihomista, mutta minulle suurin ongelma ovat migreenit. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että stressi + pitkät bussimatkat = migreeni. Tuskin kaikki vaihtarit saavat migreeniä, mutta kun se meillä kulkee suvussa, oli minulla siihen alttius. Toivottavasti katoaa taas palatessa.
Luultavasti stressistä johtuen myös käteni ja jalkani ovat aina ihan jäässä. Johtuisikohan vaikka verenpaineesta?

Vaihtareilla ei ole vastustuskykyä paikallisia tauteja vastaan, joten kaikki flunssat voi olettaa saavansa. Suomi ja Irlanti ovat hyvin samanlaisia, joten meille ongelma ei ole yhtä paha kuin muille. Mitä kauempana maa on ja mitä enemmän ilmasto poikkeaa, sitä vähemmän taudeilta välttyy. Itse mietin vielä joskus tekeväni vaihdon kauemmas, mutta tätä täytyy todella harkita, sillä vastustuskykyni ei ole koskaan ollut mitään huippuluokkaa.

Aluevastaavan tehtävä on yhdistää perheet ja vaihtarit niin, että kaikki erityistarpeet tulee huomioitua. Paikallinen AV ei kuitenkaan osaa asiaansa ollenkaan, joten molemmat perheeni tupakoivat, vaikka astman vuoksi pyysin savutonta perhettä. Tässä perheessä se ei ole ongelma, mutta edellinen host-äiti tupakoi olohuoneessa, jossa ilma ei puhdistunut ollenkaan. Jos olisin saanut kunnon astmakohtauksen, olisin hirttänyt AV:n. Sitä ei kuitenkaan tullut, joten eläköön toistaiseksi. 

Koti-ikävä

Vaihtareiden odottaisi helposti itkevän koti-ikävää ja kaipaavan perhettään, mutta sanon ihan suoraan, että harva meistä on sitä tehnyt. Kaikki kuitenkin mietimme, että mitähän ne kaverit nyt tekevät tai mitäköhän tekisin jos olisin nyt kotona. Etenkin vanhojentanssejen aikaan meillä Suomi-neidoilla oli kova halu päästä kotiin hehkuttamaan mekkoja ja kampauksia kavereiden kanssa. Jotkut kävivätkin lomilla kotona, mutta itse en tätä vaihtoehtoa edes harkinnut. Kun nyt kerta lähdin, niin pysyn sitten poissa koko ajan. En ymmärrä, miten kukaan kestää palata kotiin ja lähteä taas pois.

Suomesta on ikävä montaa asiaa. Kavereita ja kotia tietenkin, mutta myös asioita, joita ei koskaan ajatellut kaipaavansa. Kukin vaihtari kaipaa oman kulttuurinsa erityispiirteitä, vaikka olemmekin aika hyvin saaneet adoptoitua uusia ideoita ja tapoja toistemme ja Irlannin kulttuureista. Vaihdosta ei palaa enää yhden tai kahden kulttuurin tuotoksena, vaan värien sekasotkuna. Muovailuvahojen tavoin kulttuuritkin varmaan tarpeeksi sekoittuessaan muuttuvat ruskeaksi ja ovat vaihtareiden uusi perusväri.

Itse kaipaan seuraavia turhia asioita satunnaisessa järjestyksessä:

Suomiruokaa
Se on paljon parempaa kuin kiroileva kokki tai mafioosopääministeri väittävät. Jos joku vielä kuulteni valittaa kouluruuasta, lähetän hänet ystävällisesti nauttimaan irlantilaisesta maustamattomasta kotiruuasta ja päivittäisistä eväsleivistä.
Vaatekaappia
Lähinnä ikävä on ehkä sitä sisältöä, vaikka huomattavan osan huoneesta vievä kaappi onkin oikein soma. Koulupuvussa yhdeksän kuukautta kärsittyäni olen valmis pukeutumaan vähän luovemmin. Kun ihmiset huutelevat perään naisen pukeutuessa mekkoon, on kylä aivan liian pieni minulle.
Luovaa tilaa
Täällä taiteeseen on kaksi vaihtoehtoa: voi piirtää tai kirjoittaa. Tahdoitko maalata? Harmin paikka. Harrastusmahdollisuudet ovat aika minimissä, kun kylä on valmiiksi pieni eivätkä paikalliset ole aktiivisia missään.
Koulua
Enpä olisi arvannut sinne kaipaavani, enkä oikeastaan kaipaakaan, mutta jos on pakko koulussa käydä niin voisihan siellä välillä jotain oppiakin. Suomikoulusta kertoo paljon se, että muiden vaihtoon lähteneiden kanssa emme vuosi sitten malttaneet odottaa, että pääsemme koulusta eroon, mutta sitten ensimmäisenä koulupäivänä olimme kaikki vapaaehtoisesti paikalla.
Juustoveistä
Täällä keskiajalla kun ei tunneta tätä Pohjoismaista huipputeknologista keksintöä, syön leipäni juustotta. Mitenhän sitä juustoa on tarkoitus leikata, kun veitsellä saa sentin siivuja jolloin irkkujuuston maku on liian voimakas?

Enää yhdeksän kokonaista päivää jäljellä. Käpöstin tänään koulun jälkeen keskustaan ostamaan salmiakkia, koska eihän noin pitkää aikaa voi selvitä ilman.

Takatalvi

Kevät ei suostu antamaan tilaa kesälle, ja välillä on taas satanut rakeita. Nyt pitäisi kuulemma taas lämmetä viiteentoista asteeseen, mutta niinhän ne aina sanovat.

Koska Dublinin retki oli varsin onnistunut, päätin lauantaina käydä Galwayssa. Sää kieltämättä pilasi retken; kylmä merituuli ja jatkuva tihkusade eivät ole resepti onnistuneelle päivälle. Mutta tulipahan käytyä.

Stereotyyppinen kuva Irlannista.

Paluumatkalla sade tietenkin päätti lakata. Sateen jälkeen ruoho oli taas niin naurettavan vihreää, että räpsin bussin ikkunasta turhankin monta kuvaa todisteeksi. Kaksikerroksisen bussin ikkunasta on yllättävän hyvä kuvata. Vaikea vieläkin ajatella, että bussissa oli kerroksia yhtä monta kuin viikkoja nyt jäljellä.

Dublin V

Ketään ei kiinnostanut lähteä Dubliniin, mutta itse en kestä tätä tuppukylää, joten käväisin yksin pääkaupungissa. "Hui kamalaa mite sä ny sillai sehä o vaarallista" Joo, no, ei se ole sen vaarallisempaa kuin Helsingissä liikuskelukaan. Oikeastaan turvallisempaa, sillä Irlannissa ei ole samaa "ei ole mun ongelma, en puutu" -asennetta, joka Suomessa vallitsee. Palasin kello kuuden bussilla, lakatkaa nyt hermoilemasta.
Unohdin kyllä kartan, joten onnistuin eksymään. Löysin turistikaupasta kävelyretkiesitteen jossa oli kartta, joten suunnistin sen avulla.

Harhailin ympäri Temple Bar aluetta, ja joidenkin sattumanvaraisten mutkien takaa löysin seonneita latvialaisia. Mitä lie juhlivat. Musiikki ja kansallispuvut vaikuttivat kovin suomalaisilta.Voi latvialaisraukkoja; varmaan läkähtyivät tanssiessaan pitkissä hameissa. Lämpötilaksi ennustettiin +15, mutta kyllä se huomattavasti sen ylitti. Itse tarkenin hihattomassa mekossa, vaikka muuten olen aina palellut sisälläkin. Tulisikohan sama sää kohta Athloneenkin?

Koskaan ei kerrottu, miksi latvialaiset juuri tänään riehuivat.

Sain paljon enemmän aikaiseksi yksin, kun ei tarvinnut kestää muiden jahtausta ja kinastelua. Kaikki yhteiset retket tuntuvat menevän siihen, että yksi drama queen välttämättä haluaa tehdä jotakin ja uhkaa lähteä porukasta yksin. Minähän olen tunnetusti ihan yhtä jääräpäinen enkä ryhdy tanssimaan kenenkään pillin mukaan, joten sooloilijat joutuvat tosiaan menemään yksin tai roikkumaan porukassa vastentahtoisesti. Jotkut ovat lähteneet aivan liian nuorina vaihtoon.

Läppärini alkoi eilen näyttää hajoamisen merkkejä, joten voi olla, etten enää kohta pysty bloggailemaan. Onhan se lattialle pudonnut, mutta siitä on jo muutama viikko ja se toimi sen jälkeen ihan moitteettomasti. En osaa sanoa, miksi se nyt yllättäen alkoi kaatuilla. Luulin sen vain ylikuumenevan, mutta näytön kirkkaus hyppäsi maksimiin enkä saa sitä millään säädettyä alemmas, joten mukavan päänsäryn saan tätä valkoista tuijottaessani. Se tuskin kuumenemiseen liittyy. Any ideas?

Kelttiläinen tiikeri

Asiaa on tullut puhuttua huomattavasti vähemmän kuin oli tarkoitus, joten kokoanpa tähän mennessä keräämäni tiedon Irlannin talouskriisistä talteen ennen kuin sen kaiken taas unohdan. Koulussa jokaisen talouselämään liittyvän aineen opettaja tarjoaa oman aineensa pohjalta näkemyksen siitä, mikä ongelman aiheutti. Minä kun opiskelen täällä sekä taloustietoa (economics), yritystietoa (business) että tilitietoa (accountancy), olen saanut aika kattavan valikoiman syyllisiä.

Alku
1990-luvun alussa Irlanti oli vielä Euroopan mittapuulla köyhä maa, mutta vuosisadan lopussa talous pakotettiin nousuun alentamalla yritysten verotusta. Englanti kielenä helpotti kansainvälisten yritysten rantautumista. Työvoima Irlannissa oli ja on yhä edelleen halvempaa kuin Iso-Britanniassa, mutta tuotteet on helppo kuljettaa isommille markkinoille Irlanninmeren yli. Suuret yritykset lisäsivät työpaikkoja ja palkkoja sekä kouluttautuvien ihmisten määrää, joten Irlannin kehitys lähti vauhtiin.

Asuntokupla
Vuonna 2006 rakennettujen talojen määrä oli lähes kaksinkertainen vuoteen 2000 verrattuna. Asuntojen kysyntää lisäsi mm. avioerojen yleistyminen. Näinä vuosina asunnonostoiässä oli huomattava osa väestöstä, ja töypaikat vetivät väestöä kaupunkeihin. Pankkejen tarjoamien matalakorkoisten lainojen avulla useat sijoittivat asuntoihin, ja monet irlantilaiset omistivat kaksi asuntoa.
Valtio yritti tasoittaa epätasaisesti jakautunutta kehitystä ja varallisuutta tarjoamalla verohelpotuksia rakentajille, jotka suosivat syrjäisempiä seutuja. Tuloksena oli loma-asuntoja, joita myytiin sekä irlantilaisille että ulkomaalaisille ympäri maailmaa.

Pankit
Talouden ollessa täydessä loistossa pankit lakkasivat vaatimasta kaikilta asiakkailtaan takuita, joten yritykset saattoivat ottaa enemmän velkaa kuin pystyisivät ikinä maksamaan. Lakiin jäänyt porsaanreikä mahdollisti sen, että yritysjohtajat saattoivat merkitä hankintojaan (esimerkiksi autoja ja kiinteistöjä) sukulaistensa nimiin, jolloin mahdollisen vararikon koittaessa näitä ei voitaisi viedä perintään. Tätä tapahtui sekä pienellä että suurella mittakaavalla, aiheuttaen miljardien kadon pankeille kuplan puhjettua.

Valtion talous
Vuonna 2006 17% valtion tuloista tuli kiinteistöihin liittyvistä veroista. Talousongelmien alkaessa ympäri maailmaa Irlannin asuntokauppa kääntyi laskuun, jollon verotulot vähenivät. Muutamaa vuotta aiemmin EU lopetti Irlannin infrastruktuurin tukemisen, ja teiden ylläpito alkoi aiheuttaa kuluja. Valtion talouteen tuli suuri aukko, joka nopeutti maanlaajuista kaaosta. 80% Irlannin energiasta tuodaan ulkomailta vaikka maa kieltämättä sopisi tuulienergian tuottoon, ja polttoaineiden hinnan nousu aiheutti ongelmia sekä yrityksille että maataloudelle.

Jäljet
Talouskupla jätti jälkensä etenkin pieniin kyliin ja kaupunkeihin. Athlonen keskustassa seisoo suuri tyhjä supermarketti parkkihalleineen odottamassa uutta käyttöä tai tuhoa. Asuinalueilla jokaisessa naapurustossa seisoo tyhjä talo odottamassa ostajaa tai seuraavaa sisään murtautuvaa nuorisojoukkoa, ja maaseudulla kokonaiset kylät täynnä puolivalmiita taloja seisovat sään kaltoinkohtelemina.
Irlantilaisten mielipiteet maan johtajista ja poliitikoista ovat varsin synkkiä, eikä suhtautuminen Euroopan Unioniin ole juuri parempi.
Infrastruktuurituen loputtua tieverkosto jäi puutteelliseksi eikä pitkittäisliikenne toimi. Athlonesta Pohjois-Irlantiin matkatessa täytyy kiertää Dublinin kautta ja matka etelän kaupunkeihin kestää turhan pitkään kehnoilla teillä.

Irlannin talous tuskin enää koskaan nousee samalle tasolle, tai jos nousee, aina yhtä negatiiviset irlantilaiset tuskin enää luottavat onneensa.

Kuusi viikkoa jäljellä

Sää on pysynyt kauniina, ja lämpöä on ollut jopa yli +15 c. Host-äiti on tällä hetkellä lomalla ja palaa vasta maanantaina, joten pidämme host-isän ja -veljien kanssa taloa puhtaana. "Puhtaana". Eihän näistä miehistä kukaan osaa lattioita luututa, joten otin kodin siistinäpidon vastuulleni.

Koulussa on viimeisellä viikolla vuoden loppukokeet, joiden tärkeyttä korostetaan, koska ne ovat viimeiset kokeet ennen paikallisten viimeisen kouluvuoden alkua. Meille vaihtareille järjestö laittoi uhkailevan viestin, että vapaa-aika täytyy käyttää kokeisiin lukemiseen eikä esimerkiksi kavereiden kanssa. Kovasti lupailivat vuoden alussa tulla tarkastamaan, että meillä kaikilla on kakki hyvin ja aluevastaava osaa asiansa, vaan eipä ole mitään kuulunut. Yhtäkkiä kun on tilaisuus vääntää uusia sääntöjä, tulee viestiä. Järjestö kohtelee meitä niin huonosti, etten aio edes heidän takiaan näihin kokeisiin lukea. Lukiokurssejahan en näistä aineista saa, kun opetuksen taso on aivan eri kuin Suomessa. En siis suotta ota stressiä!

Pääsiäinen

Pääsiäistä vietettiin Irlannissa yllättävän vähän. Se saattoi tosin johtua siitä, että kaikki perheen "lapset" ovat liian vanhoja etsimään pääsiäismunia, joten mitään pääsiäistouhuja ei meillä ollut. Virpomista ei täällä tietenkään tunneta, mutta ilman karkkia kerjääviä pikkulapsia ei ole pääsiäistä! Pääsiäislomaa oli kuitenkin kaksi viikkoa, tosin lomasta oli hankala nauttia ennätyksellisen huonolla säällä.
Äiti ja pikkuveli tulivat Suomesta Irlantiin ja viettivät täällä Athlonessa kaksi yötä. Pikkuveljeä eivät tuntuneet linna tai kirkot kiinnostavan, kun paras juttu Irlannissa olivat autot. Omituista, että tämä kauan odotettu tapaaminen tuli niin yllättäen ja nyt on enää kaksi kuukautta paluuseen. Miksi aika kulkee niin oudosti? Ensimmäiset kuukaudet kuluivat hitaasti, mutta nyt en ehtinyt edes huomata maaliskuuta, helmikuusta puhumattakaan.

Lennot Suomeen meille on nyt varattu. Palaan 1.6. lennolla, joka lähtee Dublinista 7.40 ja on Suomessa noin 12.30. Athlonesta joudumme siispä lähtemään kolmelta aamulla, ellei jopa aikaisemmin. Sinä yönä tuskin tulee nukuttua, tosin eipä sitä kai nukuttaisi vaikka lento olisikin inhimillisempään aikaan.

Who's your Paddy?

Pyhän Patrikin päivä on Irlannin tärkein juhlapäivä. Voittaa jopa joulun! Itsenäisyyttään irlantilaiset eivät juhli, koska eivät koe olevansa itsenäisiä, mutta 17.3. koko kansa juhlii ja saari on sekaisin. Sitähän piti sitten tietenkin päästä katsomaan läheltä ihan pääkaupungissa asti, joten lähdimme porukalla kello kahdeksan bussilla kohti Dublinia.
Dublinilaiset aloittavat paraatipaikkojen jonottamisen aamusta, joten kymmenen aikaan kadut olivat jo aika täynnä kehnosta säästä huolimatta.

People's Parade lähti liikkeelle yhdeltätoista ja esitteli ulkomaalaisia yhteisöjä Irlannissa. Mielestäni tämä oli kaikkein mielenkiintoisin osuus paraatia. Suurin edustus oli Ranskalla, Saksalla, Espanjalla ja USA:lla. Tanskalaisilla ja ruotsalaisillakin oli oma järjestönsä marssimassa. Näinpä yhden Suomen lipunkin, vaikka meiltä ei järjestöä ollut. Missä oli Irish-Finnish Society?

Aasian maita, peruna, alankomaat ja USA.

Keskipäivän aikoihin lähti varsinainen paraati valumaan läpi kaupungin. Teemana oli ilmeisesti tällä kertaa lelut.
Paremmassa säässä paraati olisi varmasti ollut vaikuttavampi, mutta harmaus ja jatkuva tihkusade latistivat tunnelmaa. Vieressä seisoneet saksalaiset tosin vaikuttivat kovin hilpeiltä laulaessaan "wir trinken alkohol".

Paraatin jälkeen kävimme syömässä ja etsiydyimme taas Powerscourtiin, jonka irlantilaisen tanssin museo piti tanssiesityksen. Lopun päivästä ihastelimme täysin juopunutta kaupunkia. Kotiin palatessa huomasi hyvin, missä kaupungeissa suurimmat paraatit ovat; paluubussit niihin olivat tyhjillään, joten saimme Athlonelle oman bussin, vaikka normaalin reitin päätepysäkki olisi Galway.

Teen päivästä vielä videon, kunhan saan muilta vaihtareilta onnistuneempia kuvia. Sitä odetellessa kuunnelkaamme irlantilaista musiikkia:

Koitetaanpa samaa uudestaan

Tänään kävimme vähän erilaisella kokoonpanolla taas Dublinissa, ja reissu oli paljon onnistuneempi vaikka sää oli huonompi ja aikaa vähemmän. Kutsuin joulun jälkeen saapuneet slovakialaiset vaihtarit mukaan, kun he eivät ole uskaltaneet yrittää päästä klikkiintyneisiin vaihtaripiireihin mukaan vaikka ovatkin erittäin mukavia ihmisiä. Olen siispä ottanut heidän sisällyttämisensä vastuulleni.

Aloitimme päivän syömällä sushia, koska sitä meillä kaikilla on ikävä. Dublinissa on ilmeisesti espanjalaisten pitämä liukuhihnasushipaikka, joten suuntasimme sinne. Espanjalainen vaihtari oli kuin kotonaan tutun kielen ja ruuan parissa.

Kävimme taas Powerscourtissa, ja sen jälkeen jatkoimme matkaa George's Street Arcaden kautta Hard Rock Cafeen. Dublin 2 -alue tuntuu olevan kaupungin nuorekkain, joten niillä kulmilla viihdyn eniten. Ihmisiä oli alkupäivästä paljon liikkeellä, mutta tihkusade ja joku tärkeä rugbymatsi tyhjensivät kadut nopeasti. Ei ruuhkaa!

Suunnitteilla on taas ensi viikon sunnuntaille matka joko Dubliniin tai Galwayhin (miten taipuu, apua) juhlimaan Pyhän Patrikin päivää. Saa nähdä, miten käy; kaikki kaupungit tulevat olemaan täysin tukossa turistien ja paraatien takia.

Kaupunkikäynti

Tällä viikolla oli espanjalaisen vaihtarin 16-v. syntymäpäivä, joten menimme juhlimaan sitä porukalla Dubliniin. Turhan iso porukka ja neljän vuoden ikäjakauma aiheuttivat sen, että tekemisen ja ruokapaikan löytäminen oli varsin haastavaa.

Sää ei ollut paras mahdollinen.

Kauppakäytävät
loivat tunnelmaa.

Minä ja italialainen vaihtari menimme shoppailemaan sillä aikaa kun muut lähtivät lumisateessa eläintarhaan. Meitä ei kiinnostanut maksaa yli kymmentä euroa elukoista joita näkee kotimaassakin.

Poikkesimme Dublinin Powerscourt Center ostoskeskuksessa, joka on ainoa laatuaan. Rakennus on vanha eikä muistuta kauppakeskusta lainkaan. Kaikki kaupat myyvät vintagea ja toimivat samalla pieninä museoina. Eihän sieltä hintatason takia juuri mitään voi ostaa, mutta kiertelimme sitä yli kaksi tuntia. Taide ja vintage vetivät puoleensa enemmän hipstereitä kuin olen missään nähnyt. En tiennyt että ne oikeasti pukeutuvat kuten kuvissa.


Ravintolat olivat levittäytyneet ympäri keskusaulaa niin, ettei tiennyt ollenkaan, minkä ravintolan alueella oli. Emme jääneet syömään, koska tarkoitus oli mennä porukalla italialaiseen ravintolaan muiden saatua eläimistä tarpeekseen. Menimmekin, ja ravintolalla kesti yli tunti saada viimeinenkin ateria tilauksesta valmistettua. Tässä vaiheessa me muut olimme jo lopettaneet, eli sinne emme enää mene ja laitamme boikottiin.



Päivä poissa pikkukylästä oli mukava, mutta en kyllä saman porukan kanssa enää lähde pääkaupunkiin asti. Liian paljon ihmisiä joilla kaikilla täysin eroavat mielipiteet. Itse en ymmärrä pakkoturismia; mielestäni on hauskempaa vain viettää aikaa porukassa. Tosin parillakin vuodella ikäeroa on tässä iässä aika suuri merkitys, joten en ihmettele, että tunnelma oli porukassa välillä aika kireä.

Väittelyretki

Koulussa ja kotona arki rullaa aika normaalisti, eikä enää tahdo muistaa olevansa vaihtari. Ensi viikon lomalla pitää taas yrittää aktiivisemmin tutustua ympäristöön.

Tänään käytiin luokkaretkellä Port Laoise (lausutaan Port Liish) -nimisessä pikkukylässä seuraamassa koulujenvälisen väittelykilpailun maakuntafinaalia. Tappiohan siinä tuli, mutta luokkaretki oli silti mukava.
Oli kiva päästä pois omasta pikkukylästä, vaikka tämä toinen ei ollut yhtään sen isompi. Matkalla näki vähän Irlannin luontoakin.

Bussissa huomasin, että luokkakaverit pitävät minua jo osana kalustoa enkä enää ole Se Ulkomaalainen, jonka kanssa täytyy käyttäytyä esimerkillisesti. Tämä on kaiketi hyvä, vaikka irlantilaiset ovatkin aika eloisaa porukkaa.

Matkailutietoa Irlannista

Kaikki on täällä taas suurin piirtein kunnossa - mitä nyt kaikki vielä vähän sairastelevat. On tullut sen verran huolestutettua teitä kaikkia, että puhutaan nyt vaihteeksi taas yleisistä huomioista.

Eli enemmän tai vähemmän hyödyllistä tietoa Irlannista!

• Hanavettä ei voi juoda.
• Yksi vilkaisu vedenkeittimeen ja ymmärrät, miksi. Veteen lisätään ties mitä, ja sen uskotaan olevan yksi syy irlantilaisten hampaiden huonoon kuntoon.
• Pääkatu ei ole ostoskatu.
• Tai joo, on, mutta eihän kukaan Mannerheimintieltäkään mitään osta ellei lotossa voita. Irlannissa on tapana huijata turisteja niin paljon kuin mahdollista, eli turistikaupat löytyvät helposti pääkaduilta, ja hintoihin saakin sitten aina lisätä nollan perään.
•  Sataa usein, mutta ei jatkuvasti.
• Sade tulee usein kuuroina, eli jos maltat odotella tunnin tai pari, ei kannata rynnätä heti ulos.
•  Julkiseen liikenteeseen ei voi luottaa.
• Bussien aikatauluilla voi olla monta tulkintatapaa jo valmiiksi, mutta sitten kuskit tuntuvat välillä aika vapaasti valitsevan, mihin aikaan huvittaa lähteä. Sitten kun on lähdetty, voi asiakkaita olla matkanvarrella niin paljon, että kaikki eivät etenkään pitkän matkan busseihini mahdu ja jotkut joutuvat odottamaan seuraavaa bussia. Ja lumessahan ei tietenkään mikään liiku.
• Ulkona ei kannata liikkua pimeällä.
• Jos johonkin on mentävä, paikalliset menevät autolla tai taksilla, vaikka kävellen kestäisi vain muutaman minuutin. Mielestäni tämä on kyllä aika turhaa, mutta kai sille on syynsä, kun jokainen tuntuu tätä sääntöä noudattavan.
• Pohjois-Irlanti on jälleen rauhaton, mutta Irlannin tasavallassa ei hätää.
• En tiedä, onko siitä Suomen uutisissa kerrottu, mutta Belfastissa ja Derryssä pohjoisessa on taas järjestetty väkivaltaisia mielenosoituksia. Rajan tälle puolen se ei kuitenkaan ole levinnyt, joten ei tarvitse hätäillä. Silti en suosittelisi retkiä pohjoiseen, vaikka Giant's Causeway olisikin kiva nähdä.

Siinäpä taisikin tulla pääkohdat, jotka ulkopuolisena huomaa. Hyvä tapa suunnitella matkaa tai tutustua tarjontaan on nettisivun Yelp kautta. Toivon sivun kuitenkin olevan väärässä, kun se itsepintaisesti väittää, ettei Athlonesta saa sushia.

Mahtava alku vuodelle

Uutisissa sanoivat, että joka viides irlantilainen sairastaa parhaillaan flunssaa. Ja voi kyllä, minäkin tietysti sain tartunnan. Yritin kovasti olla sairastumatta, mutta niin siinä vain kävi, että jouduin olemaan koulusta pois kaksi päivää. Ja viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä taas Galwayn retki. Sinne menen vaikka pää irtoaisi.

Host-perhehuoletkaan eivät ole vielä ohi. Host-isä joutui maanantaina sairaalaan eikä ole sieltä vielä kotiutunut. Ymmärsin perheen puheista että hän ei ole hengenvaarassa, mutta saattaa saada siirron isompaan sairaalaan Galwayssa.
Kuin sairaus ei riittäisi, host-isän taksi(t?) hajosi(vat?), ja korjauksista tulee varmasti kuluja. Silti perhe ei mitenkään syytä minua vielä lisäkuluista, kuten ex-perheellä oli tapana.

"Asioilla on tapana järjestyä". Missähän vaiheessa ne sitten rupeavat järjestymään?

Kaikki hyvin.

Eilen vietin iltaa host-äidin ja 5-vuotiaan sukulaisen kanssa. Poika tykkäsi kovasti jutella kanssani eikä näyttänyt välittävän siitä, että en oikeastaan ymmärtänyt mitään, mitä hän selitti. Ensin puhuttiin Ben 10 -TV-ohjelmasta ja sitten yhtäkkiä siitä, että teinit syövät purkkaa ja hän on siispä teini. Okei. Tapasin maailman nuorimman teinin.

Kävin tänään kiertelemässä naapurustoa ja etsin reitin keskustaan. Kaikki on tässä todella lähellä, mikä säästää jalkojani. En vielä onnistunut löytämään oikoteitä keskustaan, mutta eipä se haittaa, kun virallisiakin reittejä sinne pääsee nopeasti.

Kiitos kannustavista kommenteista ja viesteistä. Nyt on kaikki täällä hyvin, joten voitte siellä Suomessakin olla huoletta.

Uusi alku

Uuteen perheeseen muutin eilen, ja olen tänne hyvin kotiutunut. Kotona asuu isä, äiti ja n. 16-v poika. Vanhempiakin lapsia perheellä on kolme (kaikki poikia), mutta he ovat muuttaneet kotoa. Host-veli on samassa koulussa kanssani, mutta meillä ei taida olla mitään samoja aineita. Hän sanoi olleensa samassa matikanryhmässä kanssani alussa, mutta siitä ei kyllä ole mitään muistikuvaa. Perhe vaikuttaa todella mukavalta ja sovin tänne oikein hyvin.

Kouluun täältä kävelee viidessä minuutissa, mikä on hyvää vaihtelua puolen tunnin bussimatkalle. Keskustaankin pääsee parissakymmenessä minuutissa. Kavereita ei tässä ihan nurkan takana asu, mutta matka heidänkin luokseen lyheni huomattavasti.

Vaikka kuinka yritän, en löydä mitään, mikä olisi ollut paremmin edellisessä perheessä.

Olen 150% valmis lähtemään.

AV sotkikin suunnitelmat ja päätti, että perheelle pitää ilmoittaa tänään ja muutto on huomenna. Sehän tarkoitti sitten sitä, että hän pölähti tänne. Luulin, ettei tilanne enää voisi pahentua, mutta kyllä sieltä host-perheestä vielä löytyi tulva patoutunutta vihaa ennen kuin edes kuulivat minun aikovan muuttaa. Toisin sanoen host-äiti haukkui minut lyttyyn aluevastaavalle, joka vain istui hiljaa paikallaan. Taaskaan en saanut edes puolustettua itseäni, kun host-äiti puhui päälle ja väänteli sanojani. Lopulta hän sanoi haluavansa AV:n vievän minut pois, jolloin ilmoitin, että AV tulikin tänne vain kertomaan, että muutan huomenna. Nyt olen kuullut varmaan kaikki englannin haukkumasanat, joten uusi perhe ei voi olla pahempi.

Olen niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti, että tahtoisin vain kotiin. Tunnen olevani täällä ainoa, joka osaa keskustella asiallisesti, vaikka host-perhe väittikin minua epäkypsäksi. Hah.

Loppuratkaisu

Vaihdanpa sittenkin. Miks tää on niin vaikeeta?

Host-mama on yhä oma ihana itsensä; pikkupiru suoraan paholaisen polvelta. Nyt en jaksa enää antaa hänelle ties kuinka monennetta mahdollisuutta, vaan otan riskin ja vaihdan. AV:lle on ilmoitettu, ja hän tulee noutamaan minut perjantaina, jolloin myös pitää tälle perheelle ilmoittaa, etten enää ikinä tahdo kuulla heistä aio jatkaa heidän kanssaan. AV tahtoisi minut vaihtarikseen, koska hänen oma suomalainen vaihtarinsa vaihtoi perhettä, mutta luuleeko hän tosiaan yhdenkään suomalaisen enää sen jälkeen voivan asua hänellä? AV:n ex-vaihtari on varsin järkevä ja tasapainoinen tyttö, joten uskon hänen syidensä olevan kunnollisia.

Nyt ongelmana on pakkaaminen. Miten roudaan kaikki kamat ensin AV:lle ja sitten perheeseen? Vien koulun lokeroon kirjoja yms, jotta kuorma edes vähän kevenee. Kyllä tämä tästä.

Jahkailua

Päädyin olemaan vaihtamatta perhettä. En tiedä, mitä tehdä. Host-äidin paluu stressaa kovasti, koska en todellakaan kaipaa hänen valitustaan. Joudun olemaan yksin host-maman kanssa 10-15.1. Haluan todella hänestä eroon, mutta muuten pidän host-sukulaisista ja kodista. En tahtoisi käydä läpi vaihtoprosessia, kun AVkin on mikä on. (Ilmoitti ihan ohimennen pitävänsä kiinalaisia likaisina ihmisinä.) Kunpa en olisi koskaan tähän perheeseen päätynyt, vaan eipä sille mitään voi. Voinhan tässä vielä viiden kuukauden aikana vaihtaa perhettä, mutta tuntuu, että aika kuitenkin kuluu nopeammin kun en sellaista edes ajattele.
En ihmettele, ettei tämä perhe ole kuullut edellisistä vaihtareista enää mitään.

Hyvää Uutta Vuotta!

Toivottavasti joulu ja uusi vuosi sujuivat kaikilla ongelmitta. Itse juhlin joulua host-sukulaisten luona ja uutta vuotta vietin yksin kotona, koska sitä ei Irlannissa juhlita. Nyt alkaakin pitkä, tylsä tauko ilman erityisempiä tapahtumia.
Paitsi että perhettä saatan vaihtaa ennen koulun alkua; host-äiti palaa silloin Englannista. Nämä pari viikkoa ilman häntä ovat osoittaneet, että viihdyn täällä, kunhan jatkuva nalkuttaminen loppuu.