Halloween lähestyy

Halloween on lähtöisin Irlannista, tästä ihan läheltä. Juhla tulee kelttien Samhain-sadonkorjuujuhlasta (lausutaan sawin) ja on ainakin tuhat vuotta vanha perinne. Nykyään lapset kuulemma kiertävät keräämässä karkkeja kuten Amerikassa. Odotan sitä innolla, vaikka olenkin liian vanha itse kiertelemään.

Koko ensi viikko on vapaa, mutta en vielä osaa sanoa, mitä lyhyellä lomalla tekisin. Galwayssa olisi kiva käydä, mutta host-äiti ei anna minun mennä sinne kavereiden kanssa. Ihan sama, olen sitten kotona.
Oppilaille loman lähestyminen tarkoittaa sitä, että kaikki opettajat tahtovat yllättäen pitää kokeita. Minä kun olen niin hyvämuistinen ja ahkera oppilas, unohdan aina lukea kokeisiin. Vaikka eipä se haittaa; en lukisi vaikka muistaisin. Näitä tuloksia kun kukaan ei tule koskaan kysymään, en suotta rasita itseäni saadakseni parempia numeroita; 80% riittää minulle.

Arki jatkuu

Kiitos ihanista viesteistä ja kommenteista!

Tilanne host-äidin kanssa ei ole juuri selvinnyt, mutta eipä ole pahentunutkaan. Hän näyttää nyt huomanneen, että olen itsenäisempi kuin ehkä etelä-eurooppalaiset vaihtarit tai paikalliset nuoret.  Päätin siispä liittyä Athlonen urheilukeskukseen, vaikka host-äiti ei sitä tahtonut. Nyt hän ei kehdannut vastustella, kun ilmoitin tekeväni niin.

Tämä viikko on koulussa matikkaviikko. Muuten se ei ole elämää muuttanut, mutta tänään oli viimeisillä tunneilla matikkakilpailu. Siinä oli kyllä enemmän laulamista kuin laskemista, koska laululla sai ryhmälle lisäpisteitä. Ei, en mennyt laulamaan.
Koko matikkatempaus oli lähinnä kevennys viime viikon raskaille mielenterveysteemoille, joten tehtävätkään eivät oikeastaan olleet matikkaa: "Minä vuonna rehtori hankki uuden auton?" Yllättävän moni muisti sen: 2005. (se lukee rekisterikilvessä)

Huomenna on koulupuvuton päivä, eli kouluun saa mennä normivaatteissa. Siitä tulee mielenkiintoista. Muoti on Suomessa ja Irlannissa muuten aika samanlaista, mutta irlantilaiset tytöt käyttävät naurettavan korkeita korkokenkiä ja kaatuilevat siksi ympäriinsä myös selväpäisinä. Tästä syystä korot ovat kielletty koulussa myös poikkeuspäivinä. Harmi.

Ongelma ratkaistu? Lähinnä lykätty.

Laitoin aluevastaavalle viestiä, ja hän tuli tänään käymään. Sanoin mieluiten olevani vaihtamatta perhettä, joten hän yritti ratkoa ongelmaa minun ja host-äidin kanssa. Lopputulos oli lähinnä se, ettei mistään enää puhuta. Host-äidillä ei ole mitään aikeita kuunnella minua tai antaa minun puhua loppuun, joten emme enää puhu mistään, mikä koskee minua. Ja minä en todellakaan aio ryhtyä sellaiseksi tyhjäpääksi, joita hän pitää normaaleina teineinä.

Oikeastaan olen tähän päätökseen tyytyväinen. Pystyn elämään host-äidin kanssa, kunhan hän pysyy erossa asioistani. Toisaalta haluaisin perheen, jonka kanssa tulisin todella toimeen. En voi uskoa, että host-äiti todella yrittää pakottaa minut liikkumaan huonossa seurassa..

Haukkuminen on kuulemma host-äidin tapa olla vitsikäs. Hauskaa. Todella hauskaa. Kuuluuko nauruni Suomeen asti?

Sukutapahtumia ja perhedraamaa

Ooh, draamaa, sitähän kaikki blogilta odottavat. Aloitetaan kuitenkin sukutapahtumilla.

Tunsin itseni niin kovin nuoreksi.

Host-äidin edesmenneen veljen lapsenlapsenlapsen ristiäisiä vietettiin sunnuntaina läheisessä pubissa. Paikalla oli ilmeisesti koko suku; koulubussikuskikin näkyi väkijoukossa. Irlannissa kaikki ovat sukua kaikille, ja isoisotädit kuuluvat perheeseen.

Suomessa taidan olla ollut vain pikkuveljen ristiäisissä, mutta ymmärtääkseni meikäläiset eivät juhli ristiäisiä suurella joukolla. En koskaan edes ehtinyt kunnolla nähdä tätä pientä Zoe-tyttöä, joka siirtyi sylistä syliin pikaisella vauhdilla.

Ja nyt niitä ongelmia.

Host-perheestä on alkanut paljastua varsin ikäviä puolia. Host-äiti yrittää jatkuvasti pakottaa omia mielipiteitään ja näkemyksiään minulle. Ei siinä mitään, kuuntelen mielelläni muiden ajatuksia, mutta hänen näkemyksensä maailmasta on varsin pinnallinen ja osoittaa lähinnä, ettei ikä tuo viisautta. Host-äidin mielestä olin outo ja tylsä, koska pidin sopivan välimatkan kännisiin nuoriin syntymäpäiväjuhlilla viikko sitten. Nyt olen tyhmä ja itsekeskeinen, koska tykkään käydä kävelyllä yksin. Hänen mielestään olen yksinäinen, koska kaverini eivät käy meille kylässä. Irkkunuorilla ei ole tapana käydä kylässä koulun jälkeen; kaikki ovat maksaneet omasta koulubussistaan maltaita.

Nuo ovat host-äidin käyttämiä sanoja, suoraan lainattu häneltä. Outo, tylsä, tyhmä, itsekeskeinen, "loner". Millainen ihminen saati äiti käyttää tälläistä sanastoa teinistä? Eihän se jokapäiväistä tietenkään ole, mutta minä en tahdo olla se hakattu vaimo, joka olettaa miehensä muuttuvan.

Tästä talosta on kuitenkin tullut koti, vaikka sen asukeista ei perheeksi olekaan. On kätevää, kun on oma huone ja kerros. Jos vaihdan host-perhettä, saatan joutua vielä huonompiin oloihin. Toisaalta, voiko perhe tästä paljon enää huonontua? Olen yrittänyt analysoida tilannetta puolueettomasti, mutta päädyn aina siihen tulokseen, ettei host-äidillä ole oikeutta loukata minua toistuvasti, jos ei hän itse suostu kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa. Aina yrittäessäni puolustautua host-äiti vääntelee sanojani ja hyökkää niillä minua vastaan. Sitten AV ihmettelee, miksen keskustele perheen kanssa. Hänelle en ole ongelmista vielä kertonut, koska en osaa tehdä ratkaisua.

Onhan se ulkopuolisen helppo sanoa, että jätä se perhe, mutta te ette ole täällä pakkaamassa tavaroitani tai muuttamassa taas vieraiden luo.