The end?

Nyt olen Suomeen palautunut ja jokseenkin jo sopeutunutkin. Mitään paluukulttuurishokkia ei ole ainakaan vielä tullut. On tosin vaikea käsittää, että vuosi on nyt todella ohi, eikä tämä ole vain väliaikainen visiitti.

Ongelmia on ollut vain muutaman sanan ja sään kanssa. Irlannista lähdettiin yöllä, ja sinä päivänäkin oli lämpöä ollut vain 14°c, kun taas Suomessa oli 28°c. Nyt on onneksi viilentynyt siedettäväksi. Kielen kanssa ei muuten ole ongelmia ollut, mutta selitin äidille iloisesti "oranssimehusta" ja kavereilta kyselin, että "mikä aika on?"

Jos joskus Irlantiin palaan, herätän tämän blogin henkiin. Nyt se saa jäädä yksin siltä varalta, että joku tuleva vaihtari sen löytää ja valaistuu.

Vuoden parhaat & huonoimmat

Nyt on enää yksi päivä jäljellä, eikä lähtö ole vieläkään iskenyt. Viimeinen viikko on mennyt todella nopeasti kokeiden parissa. Paikallinen AV on niin osaamaton, että joudun hoitamaan hänen työnsä ja olen nyt säätänyt meille boarding passit.

Tiedän, että kaikki kotona malttamattomina odottavat pääsevänsä kysymään Ne Kaksi Kysymystä, joten pilaan ilonne ja vastaan etukäteen, koska vaihtarilta ei saisi kysellä vaikeita.
NKK: 1. Mikä oli vuodessa parasta? 2. Mikä oli vuodessa huonointa?

1. 

Ne, jotka eivät ole olleet vaihdossa, eivät ehkä koskaan ymmärrä vastausta: ei mikään.
Vuodessa ei ole mitään yhtä tiettyä kohtaa, joka olisi loistanut täydellisyydessään. Sen sijaan hyvä kokemus muodostui pienistä paloista, jotka kertyivät isommaksi. Yksi ledilamppu ei valaise, mutta kun niitä on kymmeniä, alkaa jo nähdäkin jotain.
Tämähän ei tietenkään kelpaa vastaukseksi, koska sitä on ehkä vaikea käsittää, joten listataanpa niitä erityishetkiä, joista olen eniten pitänyt.

Jouluinen Galwayn retki

• Olin kärsinyt pienessä kylässä niin kauan, että isompi kaupunki tuntui taas erikoiselta ja upealta. Ongelmat silloisten hostien kanssa olivat värjänneet arjen varsin harmaaksi, joten pakomatka oli oikein tervetullut.

Heijastuspäivä

• Pääsin tutustumaan paremmin paikallisiin kavereihin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Päivä oli rento, mutta silti pääsi viettämään aikaa niiden kanssa, joita ei koulun ulkopuolella näe.

Leffaillat vaihtariporukassa

•  Helsinki on niin suuri, että siellä samanlaista yht'äkkistä kokoontumista ei voi järjestää. Leffaliputkin ovat huomattavasti kalliimpia. Yleensä kokoonnuimme kauppakeskuksessa, kävimme Tescossa ostamassa evästä ja suuntasimme viereiseen elokuvateatteriin. Leffan jälkeen rikoimme sääntöjä ja istuimme kauppakeskuksen penkeillä syöden jäätelöä ja myöhemmin suuntasimme yhdessä kotiin.

 Paikallinen ystävä

• Paikallisia kavereita on enemmänkin, mutta yhden sielunsiskon olen täältä löytänyt, enkä häntä millään tahtoisi jättää. Yhteyttä tulee varmasti pidettyä, mutta silti pelkään, ettei se ole läheskään sama asia. Onneksi Irlantiin voi palata.

Koirat

• Se, että naapurustossa vilistää vapaana pieniä karvaturreja, on sanoinkuvaamattoman piristävää. Aina, kun väsyttää ja on kylmä ja nälkä ja vielä on liikaa päiviä paluuseen, tulee vastaan pieni hännän heiluttaja ja eihän siinä enää voi olla huonolla tuulella.

2.

Tämä kysymys puolestaan on tavattoman helppo, ja suurin ongelmani on varmasti helppo arvata. Muitakin riesoja on, mutta ne eivät ole läheskään yhtä merkittäviä.

Ensimmäinen host-äiti

• Hänen puhelinnumeronsa löytyy kännykästäni nimellä Vi**n Mul**u, jos joku sitä kaipaa. Pidän sen tallessa ihan siltä varalta, että joskus törmään palkkamurhaajaan. Eiköhän kännykän pysty jäljittämään.

 Ilmasto

• Kirotut sateet ja kirottu tuuli. Sitten sää tietenkin vaihtuu yllättäen, kun on aamulla varautunut yhteen. Kun aamulla on sateista ja kylmä, on iltapäivällä kirkasta ja liian kuuma.

Pikkukylän juntit

• Se, että joku voi olla epäkypsä ja puhtaasti tyhmä tajuamatta sitä, on jo vaikea käsittää, mutta miten niitä voi olla koko kylä täynnä? Pidän suomalaisten hyvää mainetta yllä käyttäytymällä tasavertaisen hyvin kaikkia kohtaan, mutta luojan kiitos näitä ihmisiä ei kohta enää tarvitse kestää. He eivät tiedäkään, kuinka sietämättömiä ovat.

Niin, no, oikeastaan toistuvia ongelmia ei muuta ollutkaan. Välillä potuttaa, kun bussien aikataulu näyttää taas mitä sattuu ja terveellistä ruokaa ei saa mistään, mutta ne eivät minulle henkilökohtaisesti ole mitään suuria huolia. 

Terveysriskit

Siltä varalta, että joku tuleva vaihtari joskus eksyy blogiani lukemaan, kerron oman kokemukseni terveyden heikkenemisestä vuoden aikana.

Kaikki vaihtarit lihovat. Se, miten paljon lihoo, riippuu omista valinnoista ja tottumuksista. Itse en ole lihonut yhtä paljon kuin muut, mutten silti ole pysynyt ihan samoissa mitoissa. Kai se pitää johonkin suuntaan venyä, kun kasvaa ihmisenä.

Täällä pikkukylässä ei terveyspalveluita ole läheskään tarpeeksi; mm. toimiva hammaslääkäri puuttuu. Irlannissa ei ole julkista terveydenhuoltoa, joten lääkärissä käynti tulisi kalliiksi. Mitään akuuttia ongelmaa kun ei ole ollut, ei kukaan ole joutunut raahautumaan paikattavaksi.
Hammaslääkäriin kaikilla vaihtareilla tuntuu olevan kova halu päästä. Paikallisista suurin osa ei pese hampaitaan, joten heiltä on turha pyytää apua näissä asioissa. Eipähän ainakaan tarvitse hävetä omia vinoja hampaita.

Stressiä vaihtovuodesta tulee enemmän kuin osasin odottaa. Tai ehkä ongelma on siinä, etten osaa hallita sitä. Stressi aiheuttaa myös lihomista, mutta minulle suurin ongelma ovat migreenit. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että stressi + pitkät bussimatkat = migreeni. Tuskin kaikki vaihtarit saavat migreeniä, mutta kun se meillä kulkee suvussa, oli minulla siihen alttius. Toivottavasti katoaa taas palatessa.
Luultavasti stressistä johtuen myös käteni ja jalkani ovat aina ihan jäässä. Johtuisikohan vaikka verenpaineesta?

Vaihtareilla ei ole vastustuskykyä paikallisia tauteja vastaan, joten kaikki flunssat voi olettaa saavansa. Suomi ja Irlanti ovat hyvin samanlaisia, joten meille ongelma ei ole yhtä paha kuin muille. Mitä kauempana maa on ja mitä enemmän ilmasto poikkeaa, sitä vähemmän taudeilta välttyy. Itse mietin vielä joskus tekeväni vaihdon kauemmas, mutta tätä täytyy todella harkita, sillä vastustuskykyni ei ole koskaan ollut mitään huippuluokkaa.

Aluevastaavan tehtävä on yhdistää perheet ja vaihtarit niin, että kaikki erityistarpeet tulee huomioitua. Paikallinen AV ei kuitenkaan osaa asiaansa ollenkaan, joten molemmat perheeni tupakoivat, vaikka astman vuoksi pyysin savutonta perhettä. Tässä perheessä se ei ole ongelma, mutta edellinen host-äiti tupakoi olohuoneessa, jossa ilma ei puhdistunut ollenkaan. Jos olisin saanut kunnon astmakohtauksen, olisin hirttänyt AV:n. Sitä ei kuitenkaan tullut, joten eläköön toistaiseksi. 

Koti-ikävä

Vaihtareiden odottaisi helposti itkevän koti-ikävää ja kaipaavan perhettään, mutta sanon ihan suoraan, että harva meistä on sitä tehnyt. Kaikki kuitenkin mietimme, että mitähän ne kaverit nyt tekevät tai mitäköhän tekisin jos olisin nyt kotona. Etenkin vanhojentanssejen aikaan meillä Suomi-neidoilla oli kova halu päästä kotiin hehkuttamaan mekkoja ja kampauksia kavereiden kanssa. Jotkut kävivätkin lomilla kotona, mutta itse en tätä vaihtoehtoa edes harkinnut. Kun nyt kerta lähdin, niin pysyn sitten poissa koko ajan. En ymmärrä, miten kukaan kestää palata kotiin ja lähteä taas pois.

Suomesta on ikävä montaa asiaa. Kavereita ja kotia tietenkin, mutta myös asioita, joita ei koskaan ajatellut kaipaavansa. Kukin vaihtari kaipaa oman kulttuurinsa erityispiirteitä, vaikka olemmekin aika hyvin saaneet adoptoitua uusia ideoita ja tapoja toistemme ja Irlannin kulttuureista. Vaihdosta ei palaa enää yhden tai kahden kulttuurin tuotoksena, vaan värien sekasotkuna. Muovailuvahojen tavoin kulttuuritkin varmaan tarpeeksi sekoittuessaan muuttuvat ruskeaksi ja ovat vaihtareiden uusi perusväri.

Itse kaipaan seuraavia turhia asioita satunnaisessa järjestyksessä:

Suomiruokaa
Se on paljon parempaa kuin kiroileva kokki tai mafioosopääministeri väittävät. Jos joku vielä kuulteni valittaa kouluruuasta, lähetän hänet ystävällisesti nauttimaan irlantilaisesta maustamattomasta kotiruuasta ja päivittäisistä eväsleivistä.
Vaatekaappia
Lähinnä ikävä on ehkä sitä sisältöä, vaikka huomattavan osan huoneesta vievä kaappi onkin oikein soma. Koulupuvussa yhdeksän kuukautta kärsittyäni olen valmis pukeutumaan vähän luovemmin. Kun ihmiset huutelevat perään naisen pukeutuessa mekkoon, on kylä aivan liian pieni minulle.
Luovaa tilaa
Täällä taiteeseen on kaksi vaihtoehtoa: voi piirtää tai kirjoittaa. Tahdoitko maalata? Harmin paikka. Harrastusmahdollisuudet ovat aika minimissä, kun kylä on valmiiksi pieni eivätkä paikalliset ole aktiivisia missään.
Koulua
Enpä olisi arvannut sinne kaipaavani, enkä oikeastaan kaipaakaan, mutta jos on pakko koulussa käydä niin voisihan siellä välillä jotain oppiakin. Suomikoulusta kertoo paljon se, että muiden vaihtoon lähteneiden kanssa emme vuosi sitten malttaneet odottaa, että pääsemme koulusta eroon, mutta sitten ensimmäisenä koulupäivänä olimme kaikki vapaaehtoisesti paikalla.
Juustoveistä
Täällä keskiajalla kun ei tunneta tätä Pohjoismaista huipputeknologista keksintöä, syön leipäni juustotta. Mitenhän sitä juustoa on tarkoitus leikata, kun veitsellä saa sentin siivuja jolloin irkkujuuston maku on liian voimakas?

Enää yhdeksän kokonaista päivää jäljellä. Käpöstin tänään koulun jälkeen keskustaan ostamaan salmiakkia, koska eihän noin pitkää aikaa voi selvitä ilman.

Takatalvi

Kevät ei suostu antamaan tilaa kesälle, ja välillä on taas satanut rakeita. Nyt pitäisi kuulemma taas lämmetä viiteentoista asteeseen, mutta niinhän ne aina sanovat.

Koska Dublinin retki oli varsin onnistunut, päätin lauantaina käydä Galwayssa. Sää kieltämättä pilasi retken; kylmä merituuli ja jatkuva tihkusade eivät ole resepti onnistuneelle päivälle. Mutta tulipahan käytyä.

Stereotyyppinen kuva Irlannista.

Paluumatkalla sade tietenkin päätti lakata. Sateen jälkeen ruoho oli taas niin naurettavan vihreää, että räpsin bussin ikkunasta turhankin monta kuvaa todisteeksi. Kaksikerroksisen bussin ikkunasta on yllättävän hyvä kuvata. Vaikea vieläkin ajatella, että bussissa oli kerroksia yhtä monta kuin viikkoja nyt jäljellä.

Dublin V

Ketään ei kiinnostanut lähteä Dubliniin, mutta itse en kestä tätä tuppukylää, joten käväisin yksin pääkaupungissa. "Hui kamalaa mite sä ny sillai sehä o vaarallista" Joo, no, ei se ole sen vaarallisempaa kuin Helsingissä liikuskelukaan. Oikeastaan turvallisempaa, sillä Irlannissa ei ole samaa "ei ole mun ongelma, en puutu" -asennetta, joka Suomessa vallitsee. Palasin kello kuuden bussilla, lakatkaa nyt hermoilemasta.
Unohdin kyllä kartan, joten onnistuin eksymään. Löysin turistikaupasta kävelyretkiesitteen jossa oli kartta, joten suunnistin sen avulla.

Harhailin ympäri Temple Bar aluetta, ja joidenkin sattumanvaraisten mutkien takaa löysin seonneita latvialaisia. Mitä lie juhlivat. Musiikki ja kansallispuvut vaikuttivat kovin suomalaisilta.Voi latvialaisraukkoja; varmaan läkähtyivät tanssiessaan pitkissä hameissa. Lämpötilaksi ennustettiin +15, mutta kyllä se huomattavasti sen ylitti. Itse tarkenin hihattomassa mekossa, vaikka muuten olen aina palellut sisälläkin. Tulisikohan sama sää kohta Athloneenkin?

Koskaan ei kerrottu, miksi latvialaiset juuri tänään riehuivat.

Sain paljon enemmän aikaiseksi yksin, kun ei tarvinnut kestää muiden jahtausta ja kinastelua. Kaikki yhteiset retket tuntuvat menevän siihen, että yksi drama queen välttämättä haluaa tehdä jotakin ja uhkaa lähteä porukasta yksin. Minähän olen tunnetusti ihan yhtä jääräpäinen enkä ryhdy tanssimaan kenenkään pillin mukaan, joten sooloilijat joutuvat tosiaan menemään yksin tai roikkumaan porukassa vastentahtoisesti. Jotkut ovat lähteneet aivan liian nuorina vaihtoon.

Läppärini alkoi eilen näyttää hajoamisen merkkejä, joten voi olla, etten enää kohta pysty bloggailemaan. Onhan se lattialle pudonnut, mutta siitä on jo muutama viikko ja se toimi sen jälkeen ihan moitteettomasti. En osaa sanoa, miksi se nyt yllättäen alkoi kaatuilla. Luulin sen vain ylikuumenevan, mutta näytön kirkkaus hyppäsi maksimiin enkä saa sitä millään säädettyä alemmas, joten mukavan päänsäryn saan tätä valkoista tuijottaessani. Se tuskin kuumenemiseen liittyy. Any ideas?

Kelttiläinen tiikeri

Asiaa on tullut puhuttua huomattavasti vähemmän kuin oli tarkoitus, joten kokoanpa tähän mennessä keräämäni tiedon Irlannin talouskriisistä talteen ennen kuin sen kaiken taas unohdan. Koulussa jokaisen talouselämään liittyvän aineen opettaja tarjoaa oman aineensa pohjalta näkemyksen siitä, mikä ongelman aiheutti. Minä kun opiskelen täällä sekä taloustietoa (economics), yritystietoa (business) että tilitietoa (accountancy), olen saanut aika kattavan valikoiman syyllisiä.

Alku
1990-luvun alussa Irlanti oli vielä Euroopan mittapuulla köyhä maa, mutta vuosisadan lopussa talous pakotettiin nousuun alentamalla yritysten verotusta. Englanti kielenä helpotti kansainvälisten yritysten rantautumista. Työvoima Irlannissa oli ja on yhä edelleen halvempaa kuin Iso-Britanniassa, mutta tuotteet on helppo kuljettaa isommille markkinoille Irlanninmeren yli. Suuret yritykset lisäsivät työpaikkoja ja palkkoja sekä kouluttautuvien ihmisten määrää, joten Irlannin kehitys lähti vauhtiin.

Asuntokupla
Vuonna 2006 rakennettujen talojen määrä oli lähes kaksinkertainen vuoteen 2000 verrattuna. Asuntojen kysyntää lisäsi mm. avioerojen yleistyminen. Näinä vuosina asunnonostoiässä oli huomattava osa väestöstä, ja töypaikat vetivät väestöä kaupunkeihin. Pankkejen tarjoamien matalakorkoisten lainojen avulla useat sijoittivat asuntoihin, ja monet irlantilaiset omistivat kaksi asuntoa.
Valtio yritti tasoittaa epätasaisesti jakautunutta kehitystä ja varallisuutta tarjoamalla verohelpotuksia rakentajille, jotka suosivat syrjäisempiä seutuja. Tuloksena oli loma-asuntoja, joita myytiin sekä irlantilaisille että ulkomaalaisille ympäri maailmaa.

Pankit
Talouden ollessa täydessä loistossa pankit lakkasivat vaatimasta kaikilta asiakkailtaan takuita, joten yritykset saattoivat ottaa enemmän velkaa kuin pystyisivät ikinä maksamaan. Lakiin jäänyt porsaanreikä mahdollisti sen, että yritysjohtajat saattoivat merkitä hankintojaan (esimerkiksi autoja ja kiinteistöjä) sukulaistensa nimiin, jolloin mahdollisen vararikon koittaessa näitä ei voitaisi viedä perintään. Tätä tapahtui sekä pienellä että suurella mittakaavalla, aiheuttaen miljardien kadon pankeille kuplan puhjettua.

Valtion talous
Vuonna 2006 17% valtion tuloista tuli kiinteistöihin liittyvistä veroista. Talousongelmien alkaessa ympäri maailmaa Irlannin asuntokauppa kääntyi laskuun, jollon verotulot vähenivät. Muutamaa vuotta aiemmin EU lopetti Irlannin infrastruktuurin tukemisen, ja teiden ylläpito alkoi aiheuttaa kuluja. Valtion talouteen tuli suuri aukko, joka nopeutti maanlaajuista kaaosta. 80% Irlannin energiasta tuodaan ulkomailta vaikka maa kieltämättä sopisi tuulienergian tuottoon, ja polttoaineiden hinnan nousu aiheutti ongelmia sekä yrityksille että maataloudelle.

Jäljet
Talouskupla jätti jälkensä etenkin pieniin kyliin ja kaupunkeihin. Athlonen keskustassa seisoo suuri tyhjä supermarketti parkkihalleineen odottamassa uutta käyttöä tai tuhoa. Asuinalueilla jokaisessa naapurustossa seisoo tyhjä talo odottamassa ostajaa tai seuraavaa sisään murtautuvaa nuorisojoukkoa, ja maaseudulla kokonaiset kylät täynnä puolivalmiita taloja seisovat sään kaltoinkohtelemina.
Irlantilaisten mielipiteet maan johtajista ja poliitikoista ovat varsin synkkiä, eikä suhtautuminen Euroopan Unioniin ole juuri parempi.
Infrastruktuurituen loputtua tieverkosto jäi puutteelliseksi eikä pitkittäisliikenne toimi. Athlonesta Pohjois-Irlantiin matkatessa täytyy kiertää Dublinin kautta ja matka etelän kaupunkeihin kestää turhan pitkään kehnoilla teillä.

Irlannin talous tuskin enää koskaan nousee samalle tasolle, tai jos nousee, aina yhtä negatiiviset irlantilaiset tuskin enää luottavat onneensa.