Koti-ikävä

Vaihtareiden odottaisi helposti itkevän koti-ikävää ja kaipaavan perhettään, mutta sanon ihan suoraan, että harva meistä on sitä tehnyt. Kaikki kuitenkin mietimme, että mitähän ne kaverit nyt tekevät tai mitäköhän tekisin jos olisin nyt kotona. Etenkin vanhojentanssejen aikaan meillä Suomi-neidoilla oli kova halu päästä kotiin hehkuttamaan mekkoja ja kampauksia kavereiden kanssa. Jotkut kävivätkin lomilla kotona, mutta itse en tätä vaihtoehtoa edes harkinnut. Kun nyt kerta lähdin, niin pysyn sitten poissa koko ajan. En ymmärrä, miten kukaan kestää palata kotiin ja lähteä taas pois.

Suomesta on ikävä montaa asiaa. Kavereita ja kotia tietenkin, mutta myös asioita, joita ei koskaan ajatellut kaipaavansa. Kukin vaihtari kaipaa oman kulttuurinsa erityispiirteitä, vaikka olemmekin aika hyvin saaneet adoptoitua uusia ideoita ja tapoja toistemme ja Irlannin kulttuureista. Vaihdosta ei palaa enää yhden tai kahden kulttuurin tuotoksena, vaan värien sekasotkuna. Muovailuvahojen tavoin kulttuuritkin varmaan tarpeeksi sekoittuessaan muuttuvat ruskeaksi ja ovat vaihtareiden uusi perusväri.

Itse kaipaan seuraavia turhia asioita satunnaisessa järjestyksessä:

Suomiruokaa
Se on paljon parempaa kuin kiroileva kokki tai mafioosopääministeri väittävät. Jos joku vielä kuulteni valittaa kouluruuasta, lähetän hänet ystävällisesti nauttimaan irlantilaisesta maustamattomasta kotiruuasta ja päivittäisistä eväsleivistä.
Vaatekaappia
Lähinnä ikävä on ehkä sitä sisältöä, vaikka huomattavan osan huoneesta vievä kaappi onkin oikein soma. Koulupuvussa yhdeksän kuukautta kärsittyäni olen valmis pukeutumaan vähän luovemmin. Kun ihmiset huutelevat perään naisen pukeutuessa mekkoon, on kylä aivan liian pieni minulle.
Luovaa tilaa
Täällä taiteeseen on kaksi vaihtoehtoa: voi piirtää tai kirjoittaa. Tahdoitko maalata? Harmin paikka. Harrastusmahdollisuudet ovat aika minimissä, kun kylä on valmiiksi pieni eivätkä paikalliset ole aktiivisia missään.
Koulua
Enpä olisi arvannut sinne kaipaavani, enkä oikeastaan kaipaakaan, mutta jos on pakko koulussa käydä niin voisihan siellä välillä jotain oppiakin. Suomikoulusta kertoo paljon se, että muiden vaihtoon lähteneiden kanssa emme vuosi sitten malttaneet odottaa, että pääsemme koulusta eroon, mutta sitten ensimmäisenä koulupäivänä olimme kaikki vapaaehtoisesti paikalla.
Juustoveistä
Täällä keskiajalla kun ei tunneta tätä Pohjoismaista huipputeknologista keksintöä, syön leipäni juustotta. Mitenhän sitä juustoa on tarkoitus leikata, kun veitsellä saa sentin siivuja jolloin irkkujuuston maku on liian voimakas?

Enää yhdeksän kokonaista päivää jäljellä. Käpöstin tänään koulun jälkeen keskustaan ostamaan salmiakkia, koska eihän noin pitkää aikaa voi selvitä ilman.